lauantai 11. helmikuuta 2017

Pataleipä

Leivinuuni, kylmä talvipäivä, tuli ja sen jälkeen uunissa paistuvan tuoreen leivän tuoksu... Voiko olla mitään täydellisempää?

Tässä teillekin ehkä maailman helpoimman leivän ohje, joka on samalla erittäin helposti sovellettavissa omien mieltymysten mukaan. Muista, että jos tänään aiot saada uunituoretta leipää, olisi taikina pitänyt tehdä jo eilen.. :) Eli vie vähän aikaa, mutta on todella sen arvoista.

PATALEIPÄ (1kpl):

Tarvitset pataleipää varten kannellisen padan/vuoan tai uunin kestävän kattilan.

Ainekset:
  • 3,5 dl vettä
  • 4g hiivaa (eli n.herneen kokoinen nökäre tai puolikas tl kuivahiivaa)
  • reilu 1tl suolaa
  • n.7dl jauhoja
Itse laitoin puolet tavallisia vehnäjauhoja ja puolet sämpyjäjauhoja. Taikinaan on helppo upottaa kaurahiutaleita, porkkanaraastetta, auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä.. you name it! :)

Padan voitelua varten tarvitset vähän öljyä.

Sitten leivotaan!

  • Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja loput jauhot. Sekoita - älä vaivaa!
  • Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä huoneenlämpöön 12-24 tunniksi.

    SEURAAVANA PÄIVÄNÄ:
  • Ripottele taikinan päälle jauhoja ja kumoa taikina alustalle. Käännä ja nosta taikinaa muutaman kerran, mutta älä vieläkään vaivaa. Ei haittaa vaikka jauhot eivät sekottuisi taikinaan. Jätä taikina kohoamaan 30 minuutiksi.
  • Laita samalla 2l kannellinen pata/vuoka/muu astia uuniin kuumenemaan 225 asteeseen.
  • Ota pata uunista kun taikina on saanut kohota puoli tuntia. Pyyhkäise padan sisus öljyllä - joo tää vaihe haisee pahalle.. :D 
  • Kumoa taikina kuumaan pataan ja laita kansi päälle. Nosta pata uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja paista leipää vielä 15-20 minuuttia niin, että pinta saa kauniin värin.
  • Leipä irtoaa padasta tosi helposti. Anna leivän levätä hetki liinan alla

    VAROITUS: Tämä on TOSI hyvää ja loppuu ihan hetkessä, eli pidä puolesi, ettet jää ilman.. ;)


Resepti lainattu maku.fi

-Justiina 💕

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Puikkojen kilinää

Mun vakiovarustus on sukkapuikot.
Ei tarvitse olla pitkäkään matka autolla, junalla, lentokoneessa, tai ihan missä vaan... Mulla on aina kudin mukana.
Aika-ajoin puikot vaihtuu koukkuun, mutta lankakerät kulkee aina mukana.
Palavereissa, koulutuksissa ja kotisohvalla kuuluu tasainen puikkojen kilinä.

Tästä on tehty tutkimuksiakin, kuinka neulominen rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa keskittymään (niissä koulutuksissa ja palavereissa). Allekirjoitan tämän 110%!!!

Yritän aina kuvata kaikki neulomukseni, mutta välillä vaan unohtuu, kun on kiire antaa valmistunut työ eteenpäin.
Tässä muutama viimeisimmistä töistä:

Nämä kolme paria löysivät tiensä pukinkonttiin. Vasemmanpuoleiset musta-valkoiset anelmaiset valmistuivat sisarelleni. Tekihän tiukkaa olla lisäämättä jotain iloista väriä sekaan! :) Tilaaja kuitenkin halusi "hillityn" väriset. Lopputulos kuitenkin miellytti saajaansa, joka oli pääasia.

Kaksi muuta paria menivät mun Jussin sisarille. Nämä olivat onneksi myös mieleiset. :) Mission comleted!


Nämä mini-anelmaiset meni 2v. lahjaksi ihanalle prinsessalle. Pohjiin kirjoittelin nimen vielä jarrutöhnällä. Ei sukat eksy omistajastaan hoidossa ja kantaja pysyy pystyssä kovemmassakin menossa.
Sovituskuvassa mun reilu vuosi sitten tekemät ekat anelmaiset. Nää on yhä mun lempparit.


Tämä pari oli tilaustyö työkaverille. Miten voikin olla vaikea neuloa väriyhdistelmää, mikä ei omaa silmää niin miellytä. Pidän sinisestä, mutta jokin näissä tökki. Ehkä se oli se, että mulla oli 3 kerää, joita sai kokoajan selvittellä, kun vaihdoin väriä niin tiuhaan. Perus joustinneuleen olen viimeaikoina korvannut tuolla valepalmikolla. Se on kiva. :)


-Justiina 💕

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tervetuloa Justiinan kotiin!

Heipä hei!

Haluan toivottaa teidät tervetulleiksi Justiinan kotiin!
Osalle teistä olen tuttu ja osalle uusi tuttavuus.
Bloggaus on ollu katkolla nyt muutaman vuoden ja silti aina tasaisin väliajoin on ollut ikävä kirjoittamista.
Siitä syystä sain kuin sainkin puserrettua tämän uuden blogin maailmaan.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä itseni lisäksi maailman ihanin Jussi. Haluan pitää hänet "Jussina", ihan vaan muuten vaan ja vaikka siksi, etten ole edes hänelle maininnut tästä blogiprojektista mitään. :D

Nimet Justiina ja Jussi tulevat - luonnollisesti - suoraan molempien ammateista. Me ollaan siis maanviljelijöitä, eli maajusseja ja -justiinoita, jyväjemmareita jne. Me tykätään meidän ammateista! Kyllä me toki tehdään muutakin, mutta ei nyt paljasteta ihan kaikkea kerralla. :)

En halua kategorioida blogia mitenkään erityisesti, koska elämä voi heittää eteen aina mitä jännittävimpiä juttuja, joista sitten mielelläni teille tulen kertomaan. Varmasti blogissa kuullaan ja nähdään maanviljelyjuttuja, käsityöjuttuja, remppajuttuja, leipomista, näpräämistä ja näpertelyä, kankaita ja lankoja. Niin ja tietty sitten ihan sitä höpinää arjesta.

Astu rohkeasti peremmälle, ota kuppi jaavalaista mokkaa - ja nauti.

-Justiina 💕